Unelmatulevaisuudestasi

Eilen kävelin huoneeseesi aivan kuten ennen. Tavallisesti nouset tuoliltasi hymyillen ja rutistat minua pitkään. Et päästä irti vaan pidät mua otteessasi ihan kuin meidän viimenäkemisestä olisi ikuisuuksia. Eilinen oli erilainen. Istuit tuolillasi ja katsoit minua ilmeettömästi. Et vastannut edes tervehdykseen. Huoneen valtasi outo tunnelma.

Siirryttiin sun parvekkeelle. Kuuntelin, kun paidattomana lauloit ja soitit kitaraa. Yö tuntui lämpöisemmältä kuin kuukausiin. Se tilanne olisi voinut olla niin kaunis, mutta ehdotit, että mun täytyy lähteä kotiin nukkumaan. Yritin halata sua hyvästiksi, mutta hylkäsit mun yrityksen.

Siitä on vain kaksi kuukautta, kun oltiin sylikkäin parvekkeellasi. Oli kesäyö. Maattiin viltin alla lämpöisessä piiloutumassa hyttysiltä, jotka yrittivät tunkeutua meidän iholle. Kerroit unelmatulevaisuudestasi mun kanssa. Se kuulosti paremmalta kuin mikään ikinä, mutta jo nyt minulla on sellainen olo, että en tule koskaan tekemään sinua onnelliseksi.