Sä et koskaan saapunut. Miksi edes kuvittelin jotain niin kaunista.
12. elokuuta 2013
Syleilyssä
Salaa toivon, että ilmestyt pian meidän auringon säteiden täyttämään pihaan. Astuisit hiljaa meidän vanhaan taloon. Saapuisit vieno hymy kasvoillas mun huoneeseen ja asettuisit sanaa sanomatta mun viereen makaamaan. Ottaisit musta kiinni tiukemmin kuin koskaan ja kertoisit rakastavasi. Makoiltaisiin tunteja toistemme syleilyssä hämärässä huoneessa ja lähtisit vasta päivän vaihduttua toiseksi.
Sä et koskaan saapunut. Miksi edes kuvittelin jotain niin kaunista.
Sä et koskaan saapunut. Miksi edes kuvittelin jotain niin kaunista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana blogi! Kirjotat tosi hienosti:) Liityin lukijaks!
VastaaPoistaIhana postaus jälleen kerran!
VastaaPoistaSulla on tosi ihana tapa kirjoittaa, super! <3
VastaaPoista❤: http://kehvelijehnakas.blogspot.fi
Huokaus ~<3 Ei voi muuta sanoa. Kaunista tekstiä. <3
VastaaPoistaOlen piipahdellut täällä useasti, mutten koskaan jäänyt pidemmäksi aikaa, koska noi giffit ärsyttää mua jostain syystä. Kirjoitat kuitenkin niin sulavasti ja kauniisti, että annoin ärsykkeille periksi ja jäin. Tällaisiin blogeihin ei ihan joka päivä törmää.
VastaaPoistaTää on ihana blogi. Osaat kirjottaa. Kun luen, nii silmät täyttyy kyynelistä.
VastaaPoista