27. joulukuuta 2014

Nimikirjoitus

Tapasin pitkästä aikaa ihmisen, joka herätti mun mielenkiinnon. Tiedän, että kun joskus vuosien päästä palaat mun mieleen en enää muista sun nimeä, mutta jäät salaiseksi aarteeksi mun mieleni syövereihin. Oot muisto, johon on aina kiva palata, vaikka silloin kaikessa haikeudessa mun sydäntä vähän kirpaisi, kun tajusin, että tuskin koskaan enää tavataan ellei kohtalo halua johdattaa.

Eihän se ollut kuin muutama lyhyt tunti kun tutustuttiin. Naurettiin yhdessä niin paljon, että mahaan sattui. En muista koska olisin viimeksi nauranut niin. Sussa oli jotain niin läheistä ja tuttua vaikka olisin jo unohtanut sun kasvot, ellet olisi viime yönä ollut mun unessa.



Säilytän edelleen sun kuittiin kirjoittamaa nimikirjoitusta mun hyllyllä. Toisinaan saan siitä selvää, toisinaan en. En enää muista sun kasvoja, mutta näin sut viime kesänä. Myönnän, että meni tunteja ennen kuin ymmärsin, miksi se baaritiskillä seisova henkilö näytti niin tutulta.

Olisiko tämä ollut se kohtalo, jos mun vierellä ei olisi seisonut toinen mies?