10. kesäkuuta 2017

Havahduin sinuun

Havahduin sinuun vasta muutamia tunteja ennen vuorokauden vaihtumista, kun katsoin päivämäärän näytön alakulmasta. Vielä tänäkin kesänä kymmenes kuudetta toi mieleeni sinut, mutta enää pulssini ei tuplaantuisi, jos haluaisin onnitella sinua uuden ikäluvun johdosta.

Olen rakastunut uuteen tuoksuun. Olen kiintynyt aivan liian nopeasti tavalla, jonka en uskonut enää olevan mahdollista. Kahdestakymmenestä viimeisestä aamusta olen jakanut hänen kanssaan kuusitoista, ja miten paljon toivoisinkaan, että ne puuttuvat neljä aamua olisin herännyt hänen viereltään. Näinä päivinä vuorokauteni paras hetki on silloin, kun hän ottaa minut aamulla takaisin kainaloonsa ja toivottaa huomenta suukolla. Ikävoin häntä ensimmäisellä minuutilla, kun en enää näe hänen kasvojaan. Ikävöin häntä niinä öinä, kun hän nukkuu selin minuun, vaikka hän onkin aivan siinä lähellä. Niin lähellä, että voin hengittää hänen niskan tuoksua keuhkoihini.

Kuitenkin liian usein löydän itseni ajattelemasta, että välitän kohta taas liikaa ja enemmän. Mitä, jos olen kohta taas ainut, joka rakastaa. Tänä vuonna voisinkin onnitella sinua siitä, miten istutit skeptisyytesi minuun. Skeptisyyden, jonka takia rakensin takaisi muurit, jotka vuoksesi mursin.