22. syyskuuta 2015

Vaihtoehto

Se ojentaa mulle taas kylmää kättään ja mä tartun kiinni pahimpaan mahdolliseen turvallisuuden tunteeseen. Mä palelen, vaikka olen kääriytynyt muhkeaan aamutakkiin. Mun ihokarvat ovat pystyssä kaiken tämän lämmön alla.

Lämmön alla, jota en tunne.

Olisin kaksi vuorokautta sitten sanonut, että mulla on ihan hyvä näin, mutta nyt mä huomaan ettei öiset ahdistukset ja painajaiset päästä musta irti edes herätessä. Mä keksin selityksiä ennen herätyskellon soittoa. Nukuinko edes ennen kuin heräsin unesta.

Unesta, jossa mut haluttiin polttaa elävältä. Mä olin niin paha.

Mun jääkaapissa on nahistunut kurkun palanen ja hyllyssä liikaa hiilihydraattipitoisia makaroneja. Älä koske. Mä mietin lähestynkö taas elämää, jossa olemattomuus oli vaihtoehto.

Yllätyin itsekin.