Se ojentaa minulle taas kylmää kättään ja tartun kiinni pahimpaan mahdolliseen turvallisuuden tunteeseen. Palelen, vaikka olen kääriytynyt muhkeaan aamutakkiin. Ihokarvani ovat pystyssä kaiken tämän lämmön alla.
Olisin kaksi vuorokautta sitten sanonut, että minulla on ihan hyvä näin, mutta nyt huomaan ettei öiset ahdistukset ja painajaiset päästä minusta irti edes herätessä. Keksin selityksiä ennen herätyskellon soittoa. Nukuinko edes ennen kuin heräsin unesta.
Unesta, jossa minut haluttiin polttaa elävältä. Olin niin paha.
Jääkaapissani on nahistunut kurkun palanen ja hyllyssä liikaa hiilihydraattipitoisia makaroneja. Älä koske. Mietin lähestynkö taas elämää, jossa olemattomuus oli vaihtoehto.
Yllätyin itsekin.
Mä oon aina välillä vieraillut sun blogissa ja lukenut sun jättämiä kommentteja mun blogiin. Vaikutat jollakin tavalla niin samanlaiselta ihmiseltä kuin mä. Voitaisko me vaihtaa yhteystietoja, sähköposti tai jotain?? tahdon tutustua suhun.
VastaaPoistaApua, anteeks, ihana kommentti mutten ollut huomannut tätä! Mitenköhän saisin annettua sulle sähkärin tai jonkun jotenkin salasesti? Uskallatko sä jakaa omas tähän :D
Poistaluin kaikki sun tekstit läpi ja nyt itkettää. oispa enemmän, toivottavasti kirjotat tänne vielä joku päivä, sillä oot selvästi ihan pirun taitava pukemaan ajatukset sanoiksi. ihan mielettömän koskettavia ja kauniita tekstejä. tykkään♥
VastaaPoistaTämmöset kommentit merkkaa mulle ihan mielettömän paljon, kiitos ♥ Mä en koskaan lopeta kirjottamista, se on varma, mutta julkaisujen tahti saattaa toisinaan venyä..
Poistaei se haittaa vaikka tahti saattaisikin venyä, kunhan et vaan lopeta. <3
Poista