26. syyskuuta 2013

Raiteilla

On kevätyö. Kello lähestyy yhtä. Kävellään hämäryydessä suljetulla rautatiellä, johon on jätetty yksinäinen graffiteilla koristeltu junan vaunu ja monta kymmentä resiinaa. Raahataan yksi resiinoista kiskoille ja istutaan sen kyytiin. Se on täynnä hämähäkinseittiä, mutta tänä yönä en anna sen häiritä. Pumpataan resiina liikkeelle. Livutaan kohti loivaa mäkeä ratakiskoilla, joita ympäröi loputtomat aavemetsät. Rautatielle kasvaneet kuusen taimet ja risut raapivat mun nilkkoja ja sääriä. Vuodan verta.

Hämärää yötä valaisee täysikuu. Se valaisee niin paljon, että erotetaan toistemme kasvot. Sanot mua kauniiksi. Vauhtimme kovenee koko ajan. Mäki tuntuu loputtomalta. Vähän jo pelottaa, mutta me nauretaan. Kaikki tuntuu täydelliseltä, kun oon sun kanssa.