12. toukokuuta 2016

Me ollaan todellista

Me jutellaan taas. Jutellaan samalla lailla kuin silloin kolme vuotta sitten tammikuussa, kun oltiin molemmat toisillemme vielä täysiä arvoituksia. Sanotaan arasti asioita, joiden merkityksistä ei vielä itsekkään olla varmoja. Sanot, että oon kaunis. Kirjoitat mulle jälleen lauseita, joista pitää rivien välistä lukea niiden oikeita tarkoituksia. Oot mysteerinen.

Aamuyöllä näin unta, että nukuttiin toisiimme kietoutuneina. Hivelit mun sormia ja tiukensit otettas musta. Olin mahdottoman onnellinen siinä hetkessä, mutta heräsin toinen mies mun vierellä.
- - -
Muutama yö sitten otit mut sun rintakehälle lepäämään ja suukotit mun otsaa. Hämärässä huoneessa sä puhuit mulle katumuksesta samalla, kun mä hivelöin sun kylkeä. Oot paljon enemmän kuin muistin. Sä olit niin uskomattoman kaunis siinä aamuaurinkoisella parvekkeella, kun otit mun kädestä kiinni. Kahden ja puolen vuoden jälkeen me ollaan aivan ennallaan.

Mua pelottaa, että me epäonnistutaan uudestaan.


Sääli et me ei seota yhdessä
Rumaa et me ei nukuta yhdessä
Minun ihoni kaipaa sun kämmentä
Paha et me ei asuta yhdessä
Sä oot tuhannen kilometrin päässä
                                     - Zen Cafe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti