15. marraskuuta 2014

Kielekkeen ylitse

Vuorokautta vaille vuosi menetyksestä, joka silloin tuntui siedettävältä. Sanotaan, että aika kultaa muistot, ja toissayönä toinen mies vierelläni kyynelehdinkin kai kolmannen kerran. Sisälläni taisi tuntua särkyneemmältä kuin silloin vuosi sitten.

Toisinaan yritän todistella itselleni, että olen kivunnut takaisin huipulle, mutta joskus tuntuu, että olet siellä tasaisella kalliolla veitsen kanssa katkaisemassa köyttä, joka pikkuhiljaa on nostamassa minut sen viimeisen kielekkeen ylitse.

Ja vaikka minulla on nykyisin käsissäni jotain vähintäänkin yhtä arvokasta, niin sinä yönä jokin riuhtoi minua aamuyön ajan takaisin voimalla, joka vei mun yöunet.

Missing you comes in waves
and that night I was drowning

5 kommenttia: