15. marraskuuta 2014

Kielekkeen ylitse

Vuorokautta vaille vuosi menetyksestä, joka silloin tuntui siedettävältä. Sanotaan, että aika kultaa muistot, ja toissayönä toinen mies mun vierellä mä kyynelehdinkin kai kolmannen kerran. Mun sisällä taisi tuntua särkyneemmältä kuin silloin vuosi sitten.

Toisinaan yritän todistella itselleni, että olen kivunnut takaisin huipulle, mutta joskus musta tuntuu, että oot siellä tasaisella kalliolla veitsen kanssa katkaisemassa köyttä, joka pikkuhiljaa on nostamassa mut sen viimeisen kielekkeen ylitse.

Ja vaikka mulla on nykyisin käsissäni jotain vähintäänkin yhtä arvokasta, niin sinä yönä jokin riuhtoi mua aamuyön ajan takaisin voimalla, joka vei mun yöunet.

Missing you comes in waves
and that night I was drowning

5 kommenttia: