Kun mä lapsena istuin TV:n ääressä katsomassa, kun Suomen kauneinta naista kruunattiin, mietin miltä tuntuu olla noin onnellinen. Vuosi vuoden jälkeen ihmettelin, mikä voima saa ihmisen itkemään onnesta.
Mä tiedän sen nykyään - kolme kertaa onnesta itkeneenä. Ihminen itkee onnesta, koska juuri sillä hetkellä sillä on kaikki, mitä se voi elämältä toivoa. Sillä hetkellä, ihminen ei usko omaa onneaan todeksi. Se on se yksi voimakkaimmista tunteista, kun maailma tuntuu sen pienen hetken täydelliseltä paikalta.
Sillä hetkellä musta tuntuu, että oon samaan aikaan maailman vahvin ja haavoittuvaisin olento. Se tunne saa mut tuntemaan itseni eläväksi, vaikka viime kerralla ääretön onni sai mut luhistumaan kylmälle puulattialle. Se salpautti mun hengen, ja sai mun kädet tärisemään. Taisin olla onnellisempi, kuin universumi sallii ihmisen olla.
Ihanaa. :)
VastaaPoistasamaistun :)
VastaaPoistaTekstisi on kaunista ja herkkää, sellaista, jota täytyy lukea tosi varovasti. Jos puhelin soi kesken lauseen, se särkyy miljooniksi sirpaleiksi, tunnelma on pilalla. Täytyy jäädä seuraamaan.
VastaaPoistaMulle jää aina jotenkin tyhjä fiilis, kun oon lukenu sun tekstejä. Ei huonolla tavalla missään nimessä vaan enemmänkin semmoinen, että kaikki tarpeellinen on nyt sanottu.
VastaaPoistaOlen itkenyt monta kertaa onnesta. Sinä toit sen tunteen sanoiksi. Kiitos. :)