Pääosassa

Näppäilen sinulle keskiyöllä lauseita ja muistan, miksi sinuun oli aikoinaan niin helppo rakastua. Joskus ihmettelin, miten et milloinkaan päätynyt esittämään yhdellekkään sivulleni pääosaa, mutta harvoinhan olenkaan kirjoittanut onnesta. Erottuamme minussa on ollut aivan liian paljon sitä entisaikojen haikeutta, ja nyt ymmärrän, että sinun kanssasi taisin viettää tähän astisen elämäni onnellisimmat ja vakaimmat puolitoista vuotta.

Kysyit, voisitko joskus vuosien päästä olla minulle tarpeeksi - pelkäät, ettet tule koskaan löytämään parempaa. Ei se koskaan ollut niin, ettet olisi riittävä. Olet ainutlaatuinen, mutta silti tiedän, ettei ikuisuus oltu tehty meitä varten. Olemme liian erilaisia - ja sitä sinä et koskaan huomannut. Se pelotti minua.

Silti tänä yönä nukahdan muistellen sitä hetkeä, kun tanssilattialla katseiden kohdattua suudeltiin. Nukahdan muistellen sitä hetkeä, kun jälleen heräsin viereltäsi ja tiesin kesällä tehneeni virheen, kun kylmästi hylkäsin sinut. Tänä yönä minulla on ollut niin uskomattoman suuri ikävä, että pienen hetken mietin, teinkö keväällä elämäni virheen.

"I miss the way you used to kiss me goodbye on my forehead, when you had to leave me in bed. “I’ll see you later, babe,” you used to say as your lips warmed my skin. How many mornings it woke me up, half groggy and smiling." - All the ways I miss you, Genefe Navilon