8. tammikuuta 2014

Satama

Noustiin samaan laivaan. Tulit vierelleni istumaan hymyillen ja vakuutit kaiken olevan hyvin. Suukotit hiuksiani ja kehotit minua nukahtamaan samalla, kun laitoit kätesi ympärilleni. Nojasin rintaasi vasten ja huomasin hengityksestäsi, kuinka vaivuit uneen.

Herätään laivan saapuessa satamaan ja näen sinun nousevan laiturille. Yritän juosta perässäsi, mutta kadotan sinut ennen kuin ennätän nousta maihin. Laiva jättää sataman ja olen laivassa ilman sinua. Olen taas yksin, mutta kiitollinen siitä, että saan nähdä sinua edes unissani.

11 kommenttia:

  1. "mutta kiitollinen siitä, että saan nähdä sua edes mun unissa." jotenkin huikeaa, miten voimakkaasti voi samaistua johonkin täysin tuntemattomaan.

    Kiitos, että päätit säilyttää tämän blogin! Oon jossain vaiheessa aiemminkin ollu lukijana, mutta blogger heittelee blogeja jostain syystä mun lukulistalta pois( mur! ) ja sit kadotin tän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin mukavaa että löysit tiesi takaisin :)

      Poista
  2. en oo koskaan pettyny sun tekstejä lukiessa, niin ei käyny nytkään eikä varmasti tuu käymään tulevaisuudessakaan, samaistuttavia, ja pelkkää mielen hellimistä, kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitettu. Jälleen kerran. Tääl yks naistenvaiva-angstinen vollottaa ihan sojona... Olet ihana.

    VastaaPoista
  4. voi, miten ihana blogi! jään ehdottomasti seuraamaan! Tässä myös oma, tuore anonyymiblogini, jos kiinnostut

    http://seinaruusutarha.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Luulin, ettet koskaan enää palaa takas tänne :d Sun teksteis on vaan jotaki niin hienoo! :dd

    VastaaPoista
  6. Paras löytö aikoihin. Luin koko blogin alusta loppuun,
    kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan mieltälämmittävää, kiitos itselles♥

      Poista
  7. Ihana tää sun blogi. Sait juuri uuden lukijan :)

    VastaaPoista
  8. Mä oon joskus heränny onnenkyyneliin, ku oon nähny rakkaista unta joita en nää nykyää enää niiku enne.

    Kaunis teksti tää:]

    VastaaPoista