28. heinäkuuta 2013

Hiljaisuus

Ollaan ajettu lähes 100 kilometriä yön hämäryydessä. Huomaan, että sulla ei ole kaikki hyvin. Kysyn, mikä sulla on hätänä, mutta et vastaa. Käännät pääsi pois. Tyydytään molemmat hiljaisuuteen.

Perillä teidän kotona hiivitään sun huoneeseen. Oot edelleen kummallinen. Sanon, että voin nukkua lattialla tämän yön. Katsot mua silmiin, mutta pakenen katsettasi. Huokaiset ja kaadat mut lattialle. Maataan hetken aikaa patjalla kasvot vastakkain. Sun silmistä valuu hitaasti kyyneliä.

Hetken kuluttua sanot, että sua pelottaa. Jompaa kumpaa aina sattuu.

2 kommenttia:

  1. Tää blogi vaikuttaa aivan ihanalta, kirjotat niin kovin kauniisti ja silleen c:

    VastaaPoista
  2. Osaat kirjoittaa tosi koskettavasti. Alko itkettää, kun luin vaan tän pikku pätkän!

    VastaaPoista