21. huhtikuuta 2017

Palasiksi

Sanotaan, että maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta on vaikea elää tuntemattoman minän kanssa, ja yrittää antaa itsestään muille jotain. On vaikea antaa itsestään mitään, kun havahtuu usein siihen, että menneisyyden minä kertoo kysymyksiin vastauksia, joista ei enää tunnista itseään.

Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana identiteettini on hajonnut pieniksi palapelin palasiksi ja aina yrittäessäni kasata sitä takaisin kokoon, kadotan taas yhden palan lisää. Tällä hetkellä taidan olla siinä pisteessä, että jäljellä on enää pelkät kulmapalat pitämässä elämän perusasiat paikoillaan. Enää pitäisi tietää, haluanko löytää hukkuneet reunapalat ja rakentaa takaisin tutun ja turvallisen itseyteni vai kokoisinko täysin uudenlaiset raamit niin, että koko sisäisen maailmanikin on pakko muuntautua niiden mukana.

Sanotaan, että seitsemän vuoden välein ihmisen jokainen solu on uusiutunut. Ehkä sen takia olen niin hukassa. Ehkä sen takia olen niin eristyksissä. Ehkä siksi ajatukseni eivät pysy kasassa. Ehkä siksi sanon liian usein Ehkä.

Sanotaan, että maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta ehkä juuri se tekee elämästä niin mielenkiintoista.



"You can't start the next chapter of your life
if you keep re-reading the last one."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti