3. marraskuuta 2013

Todellisuus

Mua pelottaa. Pelottaa, että jonain päivänä meidän kohdatessa kaikki on toisin. Jos me ei olla enää sama hetki sitten rakastunut pari. Me nähdään toisemme erilailla. Näät mussa hiljaisen ja ujon ihmisparan, joka ei uskalla kertoa tunteistaan ääneen. Ihmisen, joka ei tiedä mitä haluaa elämältään. Joka elää liikaa hetkessä, eikä mieti seurauksia.

Nämä sanat mä kirjoitin elokuun yhdestoista päivä, enkä oikeasti uskonut todellisuuden tulevan vastaan näin nopeasti. Ollaan jo nyt siinä pisteessä, kun täytyisi löytää se kipinä, joka toi meidät aikoinaan yhteen. Ja kun mä nyt sanon, etten kestäisi sun menettämistä, tarkoitan sitä täydestä sydämmestä.

Älä anna mun menettää sua. Tiedän, että oot mulle täydellinen. Mutta mitä jos lakkaa rakastamasta henkilöä, jota lupasi rakastaa ikuisesti? Rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen - se on haaste.

4 kommenttia:

  1. niin ihana blogihelmi. voin lukee näitä ja miettiä, miltähän tuntuisi olla oikeassa parisuhteessa

    VastaaPoista
  2. Saisinko sun sähköpostin niin voisin laittaa vähän viestiä, ku mulla on toinenki blogi kun toi heppablogi jota kävit kommentoimas :P Ihana tämä blogis, kirjotat nii hyvin !

    VastaaPoista
  3. Mäkin niiin rakastin tuota sarjan viimeistä osaa, se oli ihanin ikinä♥

    VastaaPoista
  4. Sydämeen mahtuu vain yks m, etkö tiennyt?

    VastaaPoista