26. heinäkuuta 2013

Sinusta

Muistan sen lämpimän kesäyön hetken, kun katselimme hämärää järvimaisemaa vierekkäin parvekkeellasi. Toivottiin raittiin ilman piristävän meitä, sillä haluttiin valvoa kello kolmeen. Sanoit, että kaikki näyttää oudon violetilta ja ihmeelliseltä. Taivaalla oli muutama hassu liilanharmaa pilvi ja kerrottiin vuorotellen asioita, joita niistä tuli mieliimme.

Aloit kuvailemaan taivasta. Pohdit, kuinka se on suuri taideteos, joka muuttuu jatkuvasti. Mietit, miten kukaan on ikinä tajunnut ilman olevan jotain - atomeita. Ajattelit ilman koostumusta ääneen: 78% typpeä, 21% happea ja loput jalokaasuja, vetyä ja hiilidioksidia.

Siirryttiin sisälle peittojen alle ja nukahdettiin jo ennen kahta. Päätettiin, että meidän tulevassa kodissa makuuhuoneen katto on pelkkää lasia. Taivas on niin kaunis. Ja mä en varmaan koskaan saa susta tarpeekseni.

2 kommenttia:

  1. Sun blogi on aivan mah-ta-va! Ja ihanan erilainen. Tää on mun suosikkiblogi tästä ikuisuuteen, amen!

    VastaaPoista
  2. hyvää tekstii ! jään seurailee !

    http://blogofemilia.blogspot.fi/

    VastaaPoista