2. huhtikuuta 2015

Lemmikkielefanteista

Vuosien takaiset kesät olivat sitä aikaa, kun öiden hämärtyessä saapui viesti: kylälle. Puin hiljaa päälle vaatteet, jotka olin hetki sitten vaihtanut yöpukuun. Hiivin natisevat portaat alas, napsautin ulko-oven lukon auki ja raotin kirkuvaa ovea. Hain skootterin tallista ja toivoin, ettei kukaan kuule moottorin käynnistymistä.

Pian oltiin kaikki yhessä. Kilpailtiin siitä kenen mopo käynnistyy huonoiten. Koristeltiin öisessä parkissa olevia autoja kukkasilla. Istuttiin asfaltilla ja kuunneltiin musiikkia mopoauton kaiuttimista keskellä kylää neljältä yöllä. Avauduttiin toisillemme menehtyneistä lemmikkielefanteista. Valitettiin hypotermiaa ja liian vähäisiä vaatekerroksia, kun jalassamme olivat vain kahdet sukkahousut. Istuttiin rantakeinussa yhdessä ja harkittiin veneen varastamista. Tutustuttiin ja naurettiin.

Kotimatkalla väisteltiin tiellä makaavia kohmeita sammakoita ja syötiin nälkäämme saastuneita metsämansikoita. Ajettiin pienessä aamusumussa, kunnes päästiin kotiin kääriytymään peittojen alle. Nukuttiin kylmyys pois iholta. Kyllähän me yritettiin olla kotona ennen auringon nousua, mutta harvoin onnistuttiin.

En ole koskaan ollut vapaampi.


"But the most beautiful things in life are not just things.
They're people and palces, memories and pictures.
They are feelings and moments, smiles and laughter."