on onni tuntea

itken nykyään niin herkästi, että välillä uskon tunteellisuuteni olevan heikkoutta.

yleensä itken, koska pelkään.
pelkään etten saa kohta enää rakastaa sinua.
tottakai saisin sinunkin jälkeesi mahdollisuuksia rakastaa,
mutta mitä jos en koskaan
osaa välittää kenestäkään kuten sinusta.
enkä minä kykene elämään suhteessa
jossa rakastan vain puolitiehen.

uskokaa pois,
olen kyllä yrittänyt.

en ole koskaan aiemmin pelännyt menettämistä
- ainakaan tällä tavoin
ja uskonkin, etten oikein osaa käsitellä tätä tunnetta
menettämisen pelko on minulle aivan uutta
ja yleensä siksi minä itken

(ja pettymyksen.
yhtä usein pettymyksen.)

oli vuosia, jolloin en itkenyt lainkaan
olin surullisempi kuin koskaan
ehkä olin rakentanut kyynelkanavieni eteen
emootioita estävät padot
ja se taisi tehdä minut niin kamalan surulliseksi

kun minä joulukuussa itkin
sinä sanoit häpeäväsi minua
lopeta, kaikki näkee
kun uskaltasin viimein kertoa
miten valtavasti minua ahdistaa,
sinä keskytyit ainoastaan itseesi
ja jokaiseen tuntemattomaan samassa huoneessa
sinä häpesit minua ja minun uskallusta tuntea
ja siksi minua itketti aiempaakin enemmän

mutta minä en enää häpeä vaikka sinä häpeäisit
olen kävellyt tampereen ruuhkisimmalla kadulla
kyynelmeri kasvoilllani
välittämättä tippaakaan
huomaamatta ainuttakaan ihmistä
olen kyynelehtinyt busseissa

tälläkin hetkellä
tuntematon nuorukainen vierelläni

uskon ettei kukaan kuule tai näe
eikä se haittaisi, vaikka joku huomaisi
kunhan saan tuntea vapaasti

on onni tuntea
vaikka tälläkin hetkellä
kirjoitan kyynelten kautta