taidan olla hieman kaihoisa tyttö
sellainen, joka pelkää tehdä virheitä,
eikä sen takia aina uskalla yrittää
joka sanoo jotain aitoa ja rehellistä
luodakseen hämmennystä
joka pyytelee turhaan anteeksi
sellainen, joka ei osaa hillitä tunteitaan niinä aikoina,
kun toisen tunteet eivät ole samalla tasolla
joka ponnistelee pitääkseen muista kiinni,
vaikka irti päästämällä toinen todennäköisemmin jää
sellainen, joka yrittää olla ystävä niille,
jotka eivät sitä enää ansaitse
sekä sellainen ehdoton moraalin puolustaja,
joka ei aina näe omia vikojaan
sellainen, jolle oikeassa oleminen ei ole niin tärkeää
kuin olla onnellinen yhdessä toisten kanssa
sekä sellainen, joka ei useinkaan viitsi puolustautua,
jotta ei tuhlaisi aikaansa
taidan olla sellainen kaihoisa vaatimattomien unelmien tyttö,
jolle koko maailma toimii opettajana
“I think that was my problem, I felt everything entirely too deeply. A simple gesture was never simple, it always meant the world to me. Anyone can walk through the door and whisper a soft hello in my ear and I would still hear a loud welcome home; I love you, how are you doing? The world isn’t meant for a heart like mine. When there is only a small shutter, I always hear a loud bang and drop all I am doing to help the nearest soul.”
