31. lokakuuta 2013

Neliapila

Istuttiin vierekkäin pihalla keskipäivän paahteessa. Aurinko porotti taivaalta ja nautittiin lämmöstä. Kerroin sulle tarinaa siitä, kuinka lapsena yritin huijata onnea itselleni. Otin kaksi kauneinta apilaa pihamaalta. Näytin, kuinka nyppäisin molemmista apiloista yhdet lehdet irti. Jäljelle jääneistä  kahdesta kahden sakaran apilasta yhdistin neljän sakaran onnen.

Vaikenin hetkeksi. Katselin taivaallee ja hivelin sormenpäillä vieressä kasvavaa korkeaa apilamaata. Katkaisin yhden apilan varren sormieni väliin. Nostin apilan syliini ja huomasin ensimmäisen kerran elämässäni löytäneeni onnen etsimättä.

13. lokakuuta 2013

Lehtisade

Kesken hölkän pysähdyn katsomaan, kun keltaiset lehdet tippuvat vauhdilla pyörteiden saattelemana maata kohti. Vihdoin viimeisimmätkin lehdet uskaltavat päästää otteensa ja antaa tuulen johdattaa. Seison lehtisateen alla ja mieleeni muistuu kaikki se naurettava määrä onnellisuutta, mitä mun sisällä oikeasti on. Kumpa muistaisin sen myös illan hämärtyessä yöksi, sillä yleensä tunnen pelkkää tuntematonta surua, joka irrottaa musta otteensa vasta auringon koskettaessa mun kalpeita kasvoja.



Elämä täällä on kuin vedessä kuun kuvajainen.
Otat sen kämmenelle, kummaksut:
Onko sitä?

5. lokakuuta 2013

Haavoittuivaisin

Kun mä lapsena istuin TV:n ääressä katsomassa, kun Suomen kauneinta naista kruunattiin, mietin miltä tuntuu olla noin onnellinen. Vuosi vuoden jälkeen ihmettelin, mikä voima saa ihmisen itkemään onnesta.

Mä tiedän sen nykyään - kolme kertaa onnesta itkeneenä. Ihminen itkee onnesta, koska juuri sillä hetkellä sillä on kaikki, mitä se voi elämältä toivoa. Sillä hetkellä, ihminen ei usko omaa onneaan todeksi. Se on se yksi voimakkaimmista tunteista, kun maailma tuntuu sen pienen hetken täydelliseltä paikalta.

Sillä hetkellä musta tuntuu, että oon samaan aikaan maailman vahvin ja haavoittuvaisin olento.  Se tunne saa mut tuntemaan itseni eläväksi, vaikka viime kerralla ääretön onni sai mut luhistumaan kylmälle puulattialle. Se salpautti mun hengen, ja sai mun kädet tärisemään. Taisin olla onnellisempi, kuin universumi sallii ihmisen olla.