Nähdään

En muista ensimmäistä kertaa, kun me tavattiin. Muistan vain, että sinä syksynä tykkäsin sun kulahtaneista ruutukauluspaidoista ja täydellisen ruskeista silmistä. Ja olihan sinulla se yksi vihreä huppari, jota sain kerran kylmissäni lainata. Esitit ettei sua haittaa, vaikka taisit palella enemmän kuin minä.

Muistan, kuinka samana iltana halattiin ja yritit humalassa suudella mua. Kieltäydyin - kahdesti. Mutta kyllä mä silti nukuin sun vierellä siellä teltassa. Yö oli kamala. Oli elokuun kohmeus ja mun selän alla oli käpy. Käteni puutui uudestaan ja uudestaan, mutta pysyin liikumattomana, jotta en herättäisi sua. Et sä olisi herännyt - tiedän sen nykyisin.

Samana kesänä maattiin sylikkäin pimeässä navetassa. Oltiin piilossa kaverimme vihaiselta isältä ja syötiin jäätelöä. Sanoit, että mun hiukset tuoksuvat banaanilta. Väitit pitäväsi siitä, vaikka kahden vuoden kuluttua muisteltuamme sitä hetkeä, myönsit, että se oli oikeastaan aika kamalaa.

Seuraavana kesänä nähdessäni sut vilaukselta musta tuntui kuin palanen minua olisi jäänyt siihen paikkaan, kun seisoit siinä aidan vieressä, polkaisit moposi käyntiin ja hymyilemättä sanoit Nähdään. Tuskin olisin päästänyt sua lähtemään, jos olisin silloin aavistanut, mitä kaikkea meillä oli vielä edessä.

2+2+7=11

Päivämäärä 22.7. taitaa tälle suvulle tarkoittaa kertaantuvaa menetystä, vaikka eihän surun sattuminen samalle päivämäärälle 11 vuoden välein taida vielä tehdä mistään sääntöä. Toivotaan, että kummipoikasi oli sua vastassa, vaikka kuolema onkin mun maailmassa lopullinen asia.

Se viimeinen halaus jäi halaamatta, ja mä itken kai neljännen kerran.

Tuskin olen koskaan nähnyt taivasta noin mustana.

ylirikkinäisiä lauseita

ne sanoo että only sad people write                 
                  ja mä en ole kirjoittanut
                            en ole kirjoittanut
kuvitelkaa the amount of mun onnellisuus

tai älkää sillä
                     mä itkin taas tänään
mä itkin taas tänään onnesta sen ihmisen takia

"- - viime kerralla ääretön onni sai mut luhistumaan kylmälle puulattialle.
Se salpautti mun hengen, ja sai mun kädet tärisemään.
Taisin olla onnellisempi, kuin universumi sallii ihmisen olla."

sen ihmisen takia, josta en ollut kuullut
kolmeensataankuuteenkymmeneenviiteen vuorokauteen
                                   joissa yöt ovat vaihtuneet päiviksi

pulssini tuplaantui kun onnittelin sinua uuden ikäluvun johdosta
vastasit että tää on taas jotain telepatiaa
säkin olit ajatellut minua
edes tänä yhtenä päivänä
vuoden sisällä

mä itkin onnesta

taas
sun
takia

ja sekös mut teki surulliseksi
sekös minut sitten sai kirjoittamaan

ylirikkinäisiä lauseita ja sekavaa oloa
anteeksi. kyllä mä yritin luoda jotain kaunista

                                                                                                                            meistäkin.

Lemmikkielefanteista

Vuosien takaiset kesät olivat sitä aikaa, kun öiden hämärtyessä saapui viesti: kylälle. Puin hiljaa päälle vaatteet, jotka olin hetki sitten vaihtanut yöpukuun. Hiivin natisevat portaat alas, napsautin ulko-oven lukon auki ja raotin kirkuvaa ovea. Hain skootterin tallista ja toivoin, ettei kukaan kuule moottorin käynnistymistä.

Pian oltiin kaikki yhessä. Kilpailtiin siitä kenen mopo käynnistyy huonoiten. Koristeltiin öisessä parkissa olevia autoja kukkasilla. Istuttiin asfaltilla ja kuunneltiin musiikkia mopoauton kaiuttimista keskellä kylää neljältä yöllä. Avauduttiin toisillemme menehtyneistä lemmikkielefanteista. Valitettiin hypotermiaa ja liian vähäisiä vaatekerroksia, kun jalassamme olivat vain kahdet sukkahousut. Istuttiin rantakeinussa yhdessä ja harkittiin veneen varastamista. Tutustuttiin ja naurettiin.

Kotimatkalla väisteltiin tiellä makaavia kohmeita sammakoita ja syötiin nälkäämme saastuneita metsämansikoita. Ajettiin pienessä aamusumussa, kunnes päästiin kotiin kääriytymään peittojen alle. Nukuttiin kylmyys pois iholta. Kyllähän me yritettiin olla kotona ennen auringon nousua, mutta harvoin onnistuttiin.

En ole koskaan ollut vapaampi.

"But the most beautiful things in life are not just things.

They're people and palces, memories and pictures.

They are feelings and moments, smiles and laughter."