Satoja lauseita ikävästä

"Oon kävellyt viideltä aamulla puiston läpi ja huomannut, että maailma on kauneimmillaan hiljaisen aamukasteen aikaan. Oon poistunut kolmelta yöllä huoneestani pihakeinuun makaamaan, ja yrittänyt nukahtaa. Oon nähnyt, kuinka metsissä sumuverho kohoaa maanpinnalta kohti puiden latvoja, ja kuinka se peittää järvet kokonaan. Oon nojaillut rannalla mäntyä vasten ja odottanut, milloin alkaisi satamaan."

- - -

Voisin kirjoittaa teille satoja lauseita ikävästä, joka ei väisty ajan kanssa. Niin suuresta ikävästä, että se raastaa tälläkin hetkellä mun rintakehää, mutta silti niin pienestä, että unohdan sen päivisin. Mä en usko, että tästä voi päästä irti.

Viilessä syystuulessa

Se oli yksi viimeisimmistä kerroista, kun me nähtiin. Käveltiin pihalla syyshämäryydessä hiljaa kohti sadan metrin päässä häämöttäviä valoja. Näimme tuskin toisiamme. Yhtäkkiä otit musta kiinni ja halasit pidempään kuin aikoihin. Oltiin siinä hetki ja kysyit miksen halannut sua aiemmin. Vastasin itkua pidätellen, etten uskaltanut. Se halaus jäi yhdeksi viimeisimmistä, enkä voi olla muistamatta, miten pahalta ja samaan aikaan huojentuneelta minusta tuntui siinä pimeydessä keskellä soratietä, viileässä syystuulessa.

Kahvipöydässä istuit vastapäätäni ja susta huokui inho. Kutittelin varpaillani jalkateriäsi etkä reagoinut kuin kylmällä katseella, joka on ikuisesti piirtynyt verkkokalvoilleni. Ja vaikka siitä tunnin kuluttua makasinkin taas onnellisesti sun kainalossa, niin kyllä me molemmat taidettiin tietää, ettei meitä voi enää korjata.

Kahden yön rakkaustarina

Sinä yönä taidettiin molemmat vähän vahingossa rakastua, eikä siihen tarvittu kuin yksi aamu kun heräsin sun viereltä. Katsoit mua unisilla silmilläs, otit suojaasi ja vähääkään varoittamatta suutelit.

Myös seuraava yö oli meidän. Säkin taisit aavistaa, että se saattaa jäädä viimeiseksi, sillä koskaan en ole yön aikana vaihtanut yhtä montaa täydellistä suudelmaa.

Haluan takaisin siihen hetkeen. Haluan sen hetken, kun sipaisit hiukset mun kasvoilta korvan taakse ja kutittelit mun niskaa. Haluan tuntea, kuinka painat mut sun kuumaa kehoa vasten ja pidät kädestä. Haluan taas tuntea sun voimakkaasti lyövän sydämmen ohuen ihosi alta. Haluan sun huulet vasten mun omia.

Se oli kahden yön rakkaustarina, jota mä muistelen ikävöiden tänäkin yönä ennen kuin nukahdan.

Onnellinen

Istun nurinpäin olevan veneen päällä ja katson ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kuinka hitaasti tippuva aurinko värjää horisontin vaaleanpunaiseksi. Kuuntelen laineita, jotka ovat vihdoin päässeet vapaaksi jäästä. Sytytän kevään ensimmäisen tupakan, vaikka kirjoitin tänään esseen sen aiheuttamasta riippuvuudesta. Asetan äidiltäni lainaamat lapaset oksalla roikkuvalle pelatusrenkaalle ja kirjoitan pilkistävään hiekkaan sormellani ONNELLINEN.

Atooppinen ihoni tekee kuolemaa hyytävässä tuulessa, mutta tänään en välitä. Tämä on se tunne, jonka haluan muistaa myöhemminkin. Näitä hetkiä varten mä elän.

Vaikka minun pitäisi elää tähän astisen elämäni stressaavimpia hetkiä, tuntuu, että en ole koskaan ollut vapaampi. Olen tainnut saavuttaa maksimaalisen onnellisuuden. Nyt vain pelätään hetkeä, jolloin tämäkin tunne menettää merkityksensä.

It was one of those March days

when the sun shines hot
and the wind blows cold:
when it is summer in the light
and the winter in the shape.