22. syyskuuta 2015

Vaihtoehto

Se ojentaa minulle taas kylmää kättään ja tartun kiinni pahimpaan mahdolliseen turvallisuuden tunteeseen. Palelen, vaikka olen kääriytynyt muhkeaan aamutakkiin. Ihokarvani ovat pystyssä kaiken tämän lämmön alla.

Lämmön alla, jota en tunne.

Olisin kaksi vuorokautta sitten sanonut, että minulla on ihan hyvä näin, mutta nyt huomaan ettei öiset ahdistukset ja painajaiset päästä minusta irti edes herätessä. Keksin selityksiä ennen herätyskellon soittoa. Nukuinko edes ennen kuin heräsin unesta.

Unesta, jossa minut haluttiin polttaa elävältä. Olin niin paha.

Jääkaapissani on nahistunut kurkun palanen ja hyllyssä liikaa hiilihydraattipitoisia makaroneja. Älä koske. Mietin lähestynkö taas elämää, jossa olemattomuus oli vaihtoehto.

Yllätyin itsekin.

6 kommenttia:

  1. kiitos kun oot olemassa <3

    VastaaPoista
  2. Mä oon aina välillä vieraillut sun blogissa ja lukenut sun jättämiä kommentteja mun blogiin. Vaikutat jollakin tavalla niin samanlaiselta ihmiseltä kuin mä. Voitaisko me vaihtaa yhteystietoja, sähköposti tai jotain?? tahdon tutustua suhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, anteeks, ihana kommentti mutten ollut huomannut tätä! Mitenköhän saisin annettua sulle sähkärin tai jonkun jotenkin salasesti? Uskallatko sä jakaa omas tähän :D

      Poista
  3. luin kaikki sun tekstit läpi ja nyt itkettää. oispa enemmän, toivottavasti kirjotat tänne vielä joku päivä, sillä oot selvästi ihan pirun taitava pukemaan ajatukset sanoiksi. ihan mielettömän koskettavia ja kauniita tekstejä. tykkään♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöset kommentit merkkaa mulle ihan mielettömän paljon, kiitos ♥ Mä en koskaan lopeta kirjottamista, se on varma, mutta julkaisujen tahti saattaa toisinaan venyä..

      Poista
    2. ei se haittaa vaikka tahti saattaisikin venyä, kunhan et vaan lopeta. <3

      Poista